Tekstiilitaide



ARKTISIA SÄVELIÄ DESIGN VIIKOLLA

Sisustus- ja tekstiilimuotoilun maisteriopiskelijat ovat toteuttaneet Arktinen sävel –taidetekstiilinäyttelyn Tekijöiden olohuoneeseen kauppakeskus Revontuleen. Teokset ovat syntyneet syventävän taidetekstiilin opintojaksolla, jossa tavoitteena on ollut löytää uusia näkemyksiä ja ilmaisukeinoja arktisen teeman pohjalta. Tuloksena on syntynyt 12 vahvaa ja keskenään erilaista tekstiilitaiteen keinoin toteutettua teosta.

Opintojakson lähtökohtana on ollut arktinen sävel ja tanssi, joista jokainen teos on tekijänsä oma tulkinta. Teosten kautta voi kokea, mitä kaikkea arktinen sävel voi olla. 

Ensimmäinen ajatus arktisuudesta liittyy usein talven kylmyyteen, mutta pimeimpään vuodenaikaamme liittyy paljon muutakin. Talven kauneudesta kertoo Ritva Jääskeläisen teos Pakkasen kosketus. Jään ja lumen eri ilmenemismuodot kiinnostivat Jääskeläistä. Hän on toteuttanut erilaisilla kankaan kovetus- ja värjäystekniikoilla pintoja, jotka kuvaavat kauniilla ja herkällä tavalla jään eri olomuotoja.

Kuvassa Ritva Jääskeläisen teos Pakkasen kosketus.
Kuva: Ritva Jääskeläinen

Teokset tuovat esiin arktisuuden monipuolisena inspiraation lähteenä. Pohjoinen elinympäristömme on muuntautuva, luonnon ja valon muuttuessa vuodenaikojen mukaan. Muutoksesta ja talven taittumisesta kevääksi kertoo Anni Oikarisen teos Kevätpäiväntasaus. Ryijytekniikalla toteutetussa teoksessa värit liukuvat kirkkaan valkoisesta talvesta murroksen kautta räiskyvän vihreään kevääseen.

Anni Oikarinen ripustamassa teostaan Kevätpäiväntasaus.
Kuva: Reetta Forsman



Arktisuuteen liittyy myös uhkakuvia ja surumielisyyttä, kun ilmastonmuutos uhkaa muuttaa elinympäristöämme epävakaaksi. Teema herätti pohtimaan myös vakavia arktisen alueen uhkia, kuten ilmastonmuutoksesta aiheutuvaa ikijään sulamista ja arktisen alueen öljynporausta. Näitä uhkakuvia pohtii Karoliina Erkinjuntti teoksessaan Olipa kerran Arktis. 

Arktinen sävel voi olla siis sekä kepeä ja kirkas että haikea tai surumielinen. Vai onko arktinen sävel ääni lainkaan, vai kenties syvää ja rauhallista hiljaisuutta? Tätä utuista ja unenomaista tunnelmaa kuvaa Noora Vyyryläinen tekstiiliveistoksellaan Talviuni, jossa voi nähdä karhun kaamoksen aikana käpertyneenä uneksimaan talvipesäänsä. Unet ja pohjoinen tähtitaivas ovat läsnä myös Mimmu Tihinen-Variksen teoksessa Unen valo on kotoisin tähdistä.

Arktista satumaisuutta kuvaa Reetta Forsmanin teos Arktinen paratiisi, jossa maisema on kuin unelma. Se on jännittävä ja leikkisä vaaleanpunaisine kuusineen, mutta silti pehmeä ja turvallinen, todellinen satumaailma. 


Reetta Forsmanin teos Arktinen paratiisi.
Kuva: Reetta Forsman


Arktisten sävelten kuvaaminen tekstiilitaiteen keinoin osoittautui haasteelliseksi, mutta syväluotaavaksi prosessiksi. Tekstiili on oivallinen ja muuntautuva materiaali, jonka eri tekstuureilla, tunnulla, karheudella, pehmeydellä ja sävyillä saadaan aikaan moniulotteisia aistikokemuksia. Tällainen materiaalien taidokas yhdisteleminen näkyy sekä Pirkko Hakkaraisen teoksessa MyEepos, että Laura vaaraniemen teoksessa Lonely voyage.


Taidetekstiilien valmistusta.
Kuva: Reetta Forsman


Arktinen sävel voi kertoa myös ihmisestä ja ihmisenä olemisesta. Elina Nätyngin teos Soolona on pohdinta ihmisyydestä siitä, kuinka jokaisen on valittava itse omat polkunsa ja tehtävä omat ratkaisunsa. Jokainen ihminen jättää maailmaan omat jälkensä niin itseensä kuin luontoon ja kanssaihmisiinkin. Aina ihmisenä oleminen ja kasvaminen ei ole helppoa. Tätä pohtii myös Sonja Schutskoff teoksellaan Sulkasato. Joutsenen sulkapeitteen muutoksen kautta Schutskoff kuvaa koskettavalla tavalla ihmisen matkaa nuoruudesta aikuisuuteen. Ihmisenä olemisen iloja ja suruja kuvaa myös Essi Kekäläisen teos Bettys Rose. Teos on herkkään ruusunmuotoon, voimakkaasta tummasta nahasta, muotoiltu tekstiiliveistos.

Kuvassa Meri Kähkönen manipuloi kangasta kanvaasiksi videoteokselleen.
Kuva: Reetta Forsman


Tanssi ja ihmisen liikkeet ovat vahvasti läsnä Meri Kähkösen teoksessa Vartalon heijastus. Teos on hieno yhdistelmä tekniikkaa ja kankaanmanipuloinnin mahdollisuuksia. Teoksessa tekstiili yhdessä äänen ja liikkuvankuvan kanssa yhdistyvät upeaksi audiovisuaaliseksi kokemukseksi. Teoksen liike ja melodia saavat katsojan uppoutumaan pintaa syvemmälle. 

Taiteen tekeminen on ollut tekijöille syväluotaava prosessi, joka on vaatinut uskallusta, rohkeutta, pohdintaa ja monia tunteja työtä. Ajatusten tuominen kankaalle ei aina ole helppoa, syviä mietteitä on usein vaikea tuoda näkyväksi sellaisenaan. Työn muovautuminen ensiajatuksista valmiiksi teokseksi on ollut pitkä prosessi, jossa teema on kehittynyt matkan varrella. Aina ei tarvitse heti edes tietää, mikä valmis lopputulos on, ja se tekee taiteen tekemisestä myös kiehtovaa ja jännittävää. Tekstiilitaiteen tekemisen tarkoitus onkin ollut kokeilla, rikkoa rajoja ja luoda jotain uutta. Valmis näyttely on hieno kattaus tekstiilitaiteen teoksia, jotka soivat koskettavia arktisia säveliä.

- Karoliina





TARINOITA VALOKUVIEN TAKANA

Tekstiilitaideteoksia 22.1. – 8.2.2015, Katve I, Arktikum, Pohjoisranta 4, 96200 Rovaniemi.
Teokset ovat osa Ritva Jääskeläisen pro gradu -tutkielmaa.

Näyttelyni Tarinoita valokuivien takana koostuu viidestä tekstiilitaideteoksesta, joiden materiaaleina ovat pääosin vanhat, käytetyt tekstiilit. Teokset ovat osa pro gradu -tutkielmaani.

Teosteni lähtökohtina ja inspiraation lähteinä ovat toimineet vanhat valokuvat, jotka olen perinyt mummoltani. Minua kiehtoo vanhojen valokuvien tunnelma, tarinallisuus ja yksityiskohdat, jotka jäävät usein huomaamatta. Valokuvat, jotka valitsin teosteni lähtökohdiksi, herättivät minussa jonkin erityisen kiinnostuksen. Osassa teoksiani käsittelin valokuvaan liittyvän henkilön tarinaa ja osassa mielenkiintoista yksityiskohtaa. 

Minua kiinnostavat taiteellinen ilmaisu tekstiilitaiteen keinoin ja käytettyjen materiaalien tuominen taiteelliseen kontekstiin ja käyttötarkoitukseen. Käyttämällä kierrätysmateriaaleja haluan omalta osaltani ottaa kantaa myös kierrättämisen tärkeyteen. Vanhat tekstiilit kertovat tarinaa menneestä ajasta ja saavat teoksissani uuden muodon.

- Ritva
  
Isoäidin tarina, koko n. 58 x 129 cm
Puuttuva palanen, koko 60 x 102 cm

 
Tuhatkauno, koko 71 x 127 cm

Valkoisia laskoksia koko 54,5 x 53,5 cm
Vieno ja Milda, koko 40 x 55 cm



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti